Oikeassa olemisen armolahja

Heippas vaan kaikille niille, jotka tämän näkevät, muille ei niin väliä. Meillä pohjalaisilla on sanonta, joka juontaa verbien taivutusmuodoista meilläpäin: "Moon oikias, soot vääräs, soon kans vääräs. Moomma oikias, tootta vääräs, noon aivan mettäs." Moon tätä miättiny, mistä tämä oikein tuloo? Tämä oikias olemine.

Oletteko seuranneet lasten keskusteluja leikeissään? Heillä siinä touhutessaan tulee usein kiistaa siitä, miten joku asia on. Ensimmäinen erä taitaa olla siinä, kun toinen ottaa toiselta tavaran kädestä. Siinä ei vielä ole sanoja, mutta asenne on jo "kohdallaan": tämän haluan, ja olen oikeassa haluni kanssa. Eivät he vielä tietenkään ymmärrä tekojansa, mutta ihan niin kuin siinä olisi jo siemen oikeassa olemiselle, tavallaan.

No, sitten niissä keskusteluissaan leikin tiimellyksessä lapset väittelevät milloin mistäkin. "Eikö olekin, mulla on hieno leikkiauto, sen on isi ostanut mulle?" "No joo, mutta mullapa on paremman värinen, näitä ei saa kuin oikeasta lelukaupasta." Johan alkaa hahmottua oikeassa olemisen idea. No entäs: "Meidän iskä on voimakkaampi kuin teidän iskä, se käy salilla." "Meidänpä iskä nostaa ainakin tuhat kiloa." Äiskät ovat tietysti turvassa näiltä taisteluvälineenä olemisilta. Tuntuuko tutulta, muistuuko mieleen ajat lapsuus- ja nuoruusvuosilta? Olimmeko oikeassa, omasta mielestämme? Tässä on jotain kilpailuvietin tapaista, outoa!

On se sentään hyvä, että aikuistuttuamme olemme näistä lapsuusajan tavoista päässeet jo irti. NO EMME OLE, aiheet vain ovat muuttuneet! Perheessä, suvuissa, työpaikalla, harrastuksissa, kaveripiireissä ja seurakunnissakin tämä oikeassa oleminen elää ja voi hyvin. Jos joku ilmaisee mielipiteen, näkemyksen jostain asiasta tai tavan tehdä joitain asioita näin tai noin, on meillä kiire ilmaista oma kantamme "parempana". Meillä on aina, tai ainakin usein, parempi vaihtoehto. Tämä on oikeassa olemista :)

Yksilöistä yhteisöihin siirtyessä huomaa samaa oikeassa olemista, aihe on vain vaihtunut. Politiikassa puolueilla on omat näkemyksensä siitä, miten esim. Suomen talous saadaan korjattua, ja jokainen väittää kivenkovaa, mikä on oikea tapa. Seurakunnatkaan eivät ole säästyneet oikeassa olemiselta, aihe on tietenkin vaihtunut hengellisiin. Mutta nyt on asetuttu maltillisempiin asetelmiin.

Enää ei ollakaan "moon-soot"- tai "moomma-tootta"-asetelmissa, vaan "noon aivan mettäs" -asetelmassa. Siinä on kiva osoittaa sormella, kun ne ei huomaa mitään, eli ihmetellä, mollata ja vääräyttää noitten ajatuksia, oppeja ja tapoja tehdä asiat noin. Meidän seurakunta on oikeassa, onhan meillä sentään oikeassa olemisen armolahja käytössä. En kyllä muista, onko Raamatussa tästä mitään mainittu?!? Siellä kyllä puhutaan jotain toisten parempana pitämisestä, mutta nämähän ovat noita kolmansia, eikö? Hö, voi meitä! Room. 12

Onko muuta "oikeassa olemista" olemassakaan kuin mitä Jumalassa on? Meillä on vain omia mielipiteitä, emmekä useinkaan ymmärrä, ettemme olekaan oikeassa. Jobkin sai kokea sen, että on Jumala, joka on oikeassa, ja Job oli vain korvakuulolta Hänestä kuullut. Job. 42:5–6.

On se kumma, meillä on silmät ja korvat, joilla otetaan vastaan asioita ja viestejä, mutta missä se informaatio oikein käsitellään, kun suu puhuu mitä sattuu... sydämessä. Matt. 12:34

BTW. Ei oikeassa olemisen armolahjaa oikeasti ole olemassa, me kyllä toivoisimme, että olisi. On vain erilaisia mielipiteitä, käsityksiä ja tapoja, joihin tartumme, ja näistä saamme aiheen toisiamme purra, kunhan emme perin hävittäisi. Gal. 5:14–16.

Siis älkäämme olko niin oikeassa, vaan antakaamme toisten olla erilaisia ajatuksiltaan, puheiltaan ja teoiltaan. Olemmehan vaan heiniä (ruokoja), joita Jumalan tuuli heiluttaa. Mutta Jumala, soon oikias!

Kirjoittaja Sakari "Sakke" Kotipelto

Kirjoittaja soittaa kitaraa, joskus laulaa, muuten on hiljaa ja kuuntelee, pistää merkille asioita, yrittää ymmärtää. Ja moon mielestäni oikias!