Kesäleiri Suvirannassa - Seikkailua Raamatun henkilöiden seurassa

Pois edestä risut ja männyn kävyt. Iso nauravien lasten joukko kirmasi jälleen Kouvolan Suvirannan leiripaikalle, missä saatiin elää 25.–28.6.2026 sellaisia kesäpäiviä, joita moni lapsi ja aikuinen muistelee vielä pitkään. Lasten kesäleirin teemana oli tänä vuonna "Seikkailu Raamatussa, Jeesuksen kanssa", ja sitä se todella oli: seikkailua, iloa, ystävyyttä, rukousta, uimista, naurua, pelejä, laulua ja Jumalan sanan äärellä pysähtymistä.

Leirille kokoontui joukko 7–14-vuotiaita lapsia, nuoria apuohjaajia ja aikuisia ohjaajia. Jo ensimmäisistä hetkistä lähtien oli selvää, että nyt ei oltu vain viettämässä muutamaa kesäpäivää luonnon keskellä. Olimme yhdessä rakentamassa jotakin, joka jää sydämeen.

Leirin raamikset olivat tänä vuonna toinen toistaan aivan huikeita. Lähdimme liikkeelle Raamatun alkulehdiltä, luomisesta, ja kuljimme kertomus kerrallaan kohti Daavidin elämää. Emme kuitenkaan jääneet vain siihen, mitä tapahtui kauan sitten. Jokaisessa kertomuksessa kysyttiin: mitä tämä tarkoittaa meille tänään? Mitä tämä kertoo lapsen elämästä, rohkeudesta, turvallisuudesta, sydämen varjelemisesta ja siitä, että Jumalalle jokainen on tärkeä?

Leirillä puhuttiin siitä, että Jumala näkee myös aran, hiljaisen ja ujon lapsen. Hän ei etsi vain rohkeimpia, äänekkäimpiä tai niitä, jotka uskaltavat aina mennä ensimmäisenä. Jumalan silmissä jokaisella lapsella on nimi, arvo ja paikka. Se oli yksi leirin kauneimmista viesteistä: kukaan ei ole Jumalalle liian pieni, liian hiljainen tai liian näkymätön.

Ja kyllä, leirillä myös syötiin. Ja syötiin hyvin ja paljon. Viidesti päivässä saatu maistuva ja monipuolinen ruoka hiveli sekä vatsaa että silmiä. Keittiöväki teki jälleen valtavan työn, ja sen huomasi jokaisella aterialla - se oli rakkaudella tehty, annettu ja asetettu. Iso kiitos teille, jotka piditte huolta siitä, että leiriläisillä riitti energiaa juosta, uida, pelata, nauraa, keskittyä ja taas juosta vähän lisää.

Kesäleirillä uiminen on tietenkin yksi odotetuimmista asioista. Suvirannassa lapset pääsivätkin lähes joka leiripäivä uimaan kahdesti päivässä turvallisten ja tarkkojen valvovien silmien alla. Ja melkoisia vesipetoja nuo lapset olivatkin! Vesi roiskui, nauru raikui ja välillä näytti siltä, että osa lapsista olisi voinut jäädä järveen asumaan koko kesäksi.

Yksi leirin suosituista hetkistä oli K10-iltatapahtuma. Siellä vanhemmat lapset ja nuoret pääsivät viettämään aikaa yhdessä pelien, yhteisen tekemisen ja tutustumisen merkeissä. Erityisen hyvää teki myös se, että koko leiri oli hetki, jossa saatiin olla ilman puhelinta, somea ja jatkuvaa ruudun vilinää. Sen tilalle tuli jotakin paljon parempaa: katseita, keskusteluja, naurua ja aitoa yhdessäoloa.

Leiri ei ollut tärkeä vain lapsille. Myös aikuiset saivat tutustua toisiinsa uudella tavalla. Kahvikupposen äärellä ja taukojen lomassa ehdittiin puhua milloin teologisista, milloin yhteiskunnallisista ja milloin ihan tavallisista elämän asioista. Seurakunnassa on helppo tervehtiä nopeasti sunnuntaina, sanoa "rauhaa" ja jatkaa matkaa. Leirillä tapahtuu jotakin toisenlaista. Siellä istutaan saman pöydän ääreen, kannetaan yhdessä vastuuta, nauretaan samoille tilanteille ja opitaan tuntemaan toisiamme syvemmin.

Eikä leiriltä tietenkään puuttunut vauhtia ja huumoria. Oli vesi-ilmapallosota, jossa kastuivat ainakin ne, joiden pitikin kastua – ja ehkä muutama sellainenkin, joka ei ollut aivan varautunut kohtaloonsa. Oli myös legendaariset leirikäräjät, joissa annetut tuomiot olivat luonnollisesti äärimmäisen ankaria ja täysin kohtuuttomia, kuten järveenheitto, WC-tilojen loppusiivous hammasharjoilla tai roskien kerääminen leirialueelta pussi kädessä. Kaikki tämä tapahtui tietenkin hyvällä leirihuumorilla ja iloisella mielellä.

Mutta kaiken hauskuuden keskellä yksi asia jäi erityisesti mieleen.

Useampi lapsi osoitti sellaista huomaavaisuutta, jota ei voi olla huomaamatta. Maailmassa, jossa meitä opetetaan helposti pitämään kiinni omasta ja ajattelemaan ensin vain itseämme, Suvirannassa nähtiin toisenlaista sydäntä. Lapset jakoivat omastaan niille, joilla ei ollut esimerkiksi leirikarkkia. Osa tuli oma-aloitteisesti auttamaan roskien keräämisessä, vaikka se ei kuulunut heidän tehtäviinsä. Joku rohkaisi toista. Joku otti mukaan leikkiin. Joku huomasi sen, joka oli jäämässä sivuun. Sellaisissa hetkissä näkyi jotakin todella kaunista. Ehkä juuri siksi lastenleirit ovat niin tärkeitä. Ne eivät ole vain ohjelmaa, pelejä ja kesäpäiviä. Ne ovat paikkoja, joissa sydämiin kylvetään siemeniä. Jumalan sanaa. Ystävyyttä. Turvallisuutta. Rohkeutta. Kokemusta siitä, että minä kuulun joukkoon ja olen tärkeä.

Lapsista oli myös ilo nähdä, miten rohkeasti he tulivat mukaan yhteisiin hetkiin. He lauloivat edessä mikkeihin, rukoilivat ääneen ja kertoivat henkilökohtaisia todistuksia koko kuulijajoukon edessä. Se oli koskettavaa. Moni aikuinenkin voisi oppia jotakin lasten vilpittömyydestä ja rohkeudesta. Kun lapsi uskaltaa avata sydämensä, siinä on jotakin hyvin puhdasta ja arvokasta.

Nyt tämän vuoden lastenleiri on pidetty. Suvirannan pihapiiri on hiljentynyt, järven pinta on rauhoittunut ja leiriläiset ovat palanneet koteihinsa. Mutta kaikki se, mitä leirillä tapahtui, ei jäänyt Suvirantaan. Se lähti lasten mukana koteihin, arkeen, perheisiin ja tuleviin päiviin.

Leireillä on aina hetkeään syvempi merkitys. Ne vaikuttavat pidemmälle kuin näemme. Tämän päivän lapsista kasvaa huomisen nuoria ja aikuisia. Siksi sillä on valtava merkitys, millaisia sanoja heidän sydämiinsä puhutaan, millaisia kokemuksia he saavat seurakunnasta ja millaisena he oppivat näkemään Jumalan.

Me uskomme, että Suvirannassa kylvettiin jälleen Jumalan siemeniä lasten sydämiin. Ja leiritunnelmiin päästään palaamaan vielä yhdessä. Sunnuntaina 9.8. klo 11 vietämme seurakunnassa suurta leirimuisteloa jumalanpalveluksen yhteydessä, missä nähdään myös hauskaakin hauskempi leirivideo. Samassa tilaisuudessa siunataan koululaiset, opiskelijat, opettajat ja muu opetushenkilökunta alkavaan lukuvuoteen. Se on hieno hetki pysähtyä yhdessä kiittämään kuluneesta leiristä, kantamaan lapsia ja nuoria rukouksessa sekä lähettämään heidät turvallisin mielin uuteen kouluvuoteen Jumalan siunauksen alla.

Ja hyvä uutinen on tämä: seuraava lastenleiri on jo varattu. Vuoden 2027 lastenleiri on tarkoitus pitää 10.–13.6.2027 Suvirannassa.

Tee siis hyvin ja varaa aika kalenteristasi jo nyt. Anna tilaa lastenleirille. Anna tilaa palvelulle. Anna tilaa sille, että seurakuntana saamme olla mukana rakentamassa huomisen päivää tämän päivän lapsille. Sillä kun lapsi kohdataan rakkaudella, kun hän saa nauraa turvallisesti, rukoilla rohkeasti, kuulla Jeesuksesta ja kokea kuuluvansa joukkoon, tapahtuu jotakin, jonka arvoa emme ehkä vielä täysin ymmärrä. Mutta Jumala ymmärtää. Ja siksi lastenleiri on paljon enemmän kuin leiri. Se on investointi tulevaisuuteen.