Isänä olemisen etuoikeus ja kipu
Juhlapyhät, kuten isäinpäivä, tuovat meidät lähelle perhettämme, muistoja ja rakkautta. Ne värjäävät arkeamme syvällä tunteella. Jori Asikainen puhuu avoimesti siitä, miten juhlapyhät eivät aina ole täynnä iloa ja naurua – joskus niihin kietoutuu kipeitä tunteita, ikävää ja surua menettämistämme rakkaista.
Videossa "Kosketus: Jori - Suru sai ahneeksi elämälle" Jori kertoo elämänsä suurimmista suruista ja siitä, miten Jumala on tullut todelliseksi juuri niissä hetkissä kun kipu on ollut pahimmillaan.
Jokainen meistä käy läpi menetyksiä elämän aikana. Samaan aikaan voi olla tarve pysyä vahvana toisten vuoksi, vaikka omakin sydän itkee.
"Voiko juhlapäiviä hallitseva suru helpottaa?" kysyy Jori. Tämän kysymyksen äärellä monet meistä pysähtyvät myös nyt vietettävien juhlapyhien keskellä.
Videossa Jori jakaa ajatuksiaan siitä, miten elämän tuskallisimmat hetket eivät sulje pois mahdollisuutta toivolle ja Jumalan kosketukselle. Jumalan läsnäolo on tullut Jorille todeksi niissä hetkissä, kun hän on tuntenut olevansa täysin pohjalla. Jumala ei poistakaan kipua, vaan astuu siihen mukaan, tullen kulkemaan rinnallamme.
Jorin tarina muistuttaa meitä siitä, että isänrakkaus ja elämän kivut voivat kulkea käsi kädessä. Kun isänä oleminen tuntuu raskaalta ja juhlapyhät tuovat pintaan surua, on tärkeää muistaa, ettei tarvitse selviytyä yksin. Jorin esimerkki rohkaisee pysähtymään ja kääntymään Jumalan puoleen. Jumalan läsnäolo tuo valon myös niihin pimeisiin kohtiin, joihin emme itse enää usko valon löytävän.
Jori Asikainen on Porvoon Helluntaiseurakunnan pastori, joka on erityisesti kiinnostunut valosta ja äänestä, ja hänen elämäänsä värittävät luovuus ja hengellinen syvällisyys.
Puolisonsa Tabitan kanssa he muodostavat perheen johon kuuluu paljon Jumalan antamia "hengellisiä adoptiolapsia", vaikka omia biologisia lapsia ei koskaan tullutkaan.
Lisäksi neljä pientä chihuahua-koiraa tuovat vauhtia arkeen. Jori tunnetaan avoimuudestaan ja kyvystään kohdata elämän kipukohtia uskon näkökulmasta, tuoden toivoa ja rohkaisua niin omassa seurakunnassaan kuin laajemminkin.