Herra on hyvä!

Heippa vaan teille kaikille kanssaihmisille, jotka Jeesusta seuraatte tai ehkä vielä harkitsette.

Mieleeni on noussut ajatus siitä, miten seuraamme Jeesusta. Lieneekö muitakin tapoja, mutta tällä kertaa pohdiskelen näitä kahta.

Seuraammeko Jeesusta ikään kuin "esittävänä taiteilijana", joka on kuuluisa, kaikkivaltias, ihmeitä tekevä, parantaja, lohduttaja, auttaja jne.?
Olemmeko lukeneet Raamatusta kertomuksia siitä, mitä ja miten Jeesus teki?
Olemmeko kuulleet tarinoita ja todistuksia siitä, mitä ja miten Jeesus teki jossain?
Kerrommeko näitä toisillemme ikään kuin kuulopuheina: "Kuulemma Jeesus teki sitä ja tätä."
Tapahtumat vaikuttavat etäisiltä – esiintymislavalla, valkokankaalla – tai ikään kuin ne olisivat tapahtuneet menneinä aikoina, menneiden sukupolvien aikana. Olen kuullut kertomuksia Jeesuksen ihmeteoista 1950-, 60- ja 70-luvuilta. Ovatko meidän puheemme "kuulopuheita", ikään kuin seuraisimme Jeesusta etäältä? Herra on hyvä, mutta siellä jossain.

Entäpä jos kertomuksemme olisivatkin omakohtaisia kokemuksia siitä, mitä suuria tai pieniä asioita Jeesus on tehnyt minulle?
Voisimme kertoa kanssaihmisille, mitä ihmeitä on tapahtunut tänään: pelastuin, parannuin, lohduttauduin, virvoituin, vahvistuin, tulin autetuksi, varjelluin jne. Näitä ihmeitä Jeesus teki minulle juuri äsken, ja sain seurata sitä itse vierestä. Entäpä jos Herra pyytää minua tekemään jotain hyvää kanssaihmiselle, jotain, mitä Jeesus itsekin tekisi? Entäpä jos saisin tehdä sen Hänen voimassaan – enkö silloin kulkisi Hänen jalanjäljissään, enkö silloin seuraisi Jeesusta läheltä?
Silloinhan Herra on hyvä tässä lähellä, tässä ja nyt.

No, eipä se aina tunnu siltä, että Herra olisi lähellä. Arvaatko syyn? Minä itse.
Toteutanko sen, mitä Herra minua pyytää tekemään? En aina.
Keksin itselleni verukkeita kieltäytyä, eikä niitä tarvitse edes miettiä – selitykset lähtevät kuin tykin suusta.
Silloin Herra pyytää jotain toista, ja hän saa olla Jeesusta lähellä ja nähdä, kuinka Herra on hyvä.
Minä jään kuin nalli kalliolle ja seuraan taas Jeesusta etäältä.
Voi minua, "minä viheliäinen ihminen"… Paavalin kirje roomalaisille, luku 7 – lue itse.
Mutta Herra on hyvä!

Kirjoittaja - Sakari Kotipelto, tuttujen kesken Sakke - on musankelikaali Porvoon Hellareista, joka tykkää soittaa, ei kirjoittaa. 😉