Viimeinen spurtti
2. Kor. 6:1–2 Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: »Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.
Tuo Raamatun kohta on painunut syvälle muistoihini.
Elettiin 1990-luvun alkua. Asuin poikamiehenä Helsingissä. Olin muutamaa vuotta aiemmin tullut uskoon ja aloittanut rukouskampanjan vanhojen kavereideni puolesta, jotta hekin löytäisivät Jeesuksen elämäänsä.
Jälkeenpäin olen pohtinut, olinko tehnyt oikein, kun aikaa tavata ja pitää yhteyttä "ei-uskovaisiin" kavereihini ei tahtonut löytyä. Kännyköitä ei tuolloin monella ollut, ja seurakunnan toiminta vei lähes jokaisen illan työpäivän jälkeen. Toimin varhaisnuorten kerhojen vetäjänä eri puolilla Helsinkiä. Sunnuntaisin oli kokoukset aamulla ja illalla, tiistaisin ehtoolliskokous ja sen lisäksi muita tilaisuuksia. Ajattelin, että tunnollisen uskovaisen kuuluu osallistua kaikkeen. Niinpä vapaa-aikaa uskosta osattomien ystävien tapaamiseen ei juuri jäänyt.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Halu mennä kyläilemään uskomattomien tuttujen tai sukulaisten luona törmää usein siihen, että kalenteri on jo täynnä seurakunnan vastuita. Ja jos välimatka vielä vaatii aikaa, tilanne käy mahdottomaksi.
Jumala järjestää tilaisuuden
Kun itse ei osaa aikaa järjestää, Jumala löytää keinon.
Yksi nuoruuden parhaista kavereistani, kolmekymppinen mies, muutti kihlattunsa kanssa Helsinkiin. He pyysivät minut kylään ja sain kuin sainkin järjestettyä aikaa tavata heitä. Kaverini kertoi, että asunto oli kihlatun työsuhdeasunto. Parisuhteen ongelmat kuitenkin painoivat, ja hän mietti, minne joutuisi muuttamaan, jos kihlattu häätäisi hänet.
– Tule minun murjuuni asumaan ja etsitään sinulle uusi asunto, sanoin puoliksi leikilläni.
Eräänä iltana ovikello soi. Oven takana seisoi kaverini jätesäkin kanssa – siinä hänen koko omaisuutensa.
– Minä tulin, kun lupasit, hän sanoi.
Pieni vuokrakaksioni muuttui poikamiesten yhteiseksi kodiksi. Hänelle jäi runsaasti omaa aikaa, sillä minä olin illat kerhoissa ja kokouksissa. Silti juttelimme usein syvällisiä ja hengellisiä asioita. Hän heitti minut usein autollaan seurakuntaan. Kerran hän tuli kävellen kanssani seurakunnan portaille asti, mutta kääntyi takaisin sanoen menevänsä kaljalle. Se harmitti.
Asunnon etsintä ei ottanut onnistuakseen, ja kaverini tunsi olevansa minulle vaivaksi. Eräänä iltana kysyin, voisinko rukoilla asian puolesta. Hän myöntyi huvittuneena. Rukoilin lyhyesti, että Jumala auttaisi häntä löytämään asunnon.
Seuraavana päivänä luin työpaikalla Helsingin Sanomia ja huomasin kiinnostavan ilmoituksen. Illalla vein kaverini katsomaan asuntoa. Hän muutti seuraavana päivänä isoon omakotitaloon aivan työpaikkansa viereen. Talossa asui viisi muuta vuokralaista, mutta viikonloput hän sai viettää yksin, kun muut lähtivät kotipaikkakunnilleen.
– Kyllä se sinun Jumalasi järjesti hienon asunnon, hän sanoi tyytyväisenä.
Viimeinen spurtti
Kävin häntä tapaamassa viikonloppuisin. Eräänä kesäisenä lauantaina aioimme mennä lenkille läheiselle pururadalle. Pöydällä oli Hesari auki kuolinilmoitusten kohdalta. Jostain syystä jäin niitä selaamaan ja totesin kaverilleni, että nuoriakin ihmisiä näyttää kuolleen.
Metsässä hän kertoi närästyksestä ja tutkimuksista. Rintaa puristi jälleen, mutta lääkärit eivät olleet löytäneet syytä. Yhtäkkiä hän lähti juoksemaan mäkeä ylös ja istahti männyn juurelle. Kun pääsin hänen kohdalleen, hän katsoi hämmästyneenä taivaalle, sanoi viimeiset sanansa:
– Voi hyvänen aika!
Sitten hän kaatui maahan, sai sydänkohtauksen ja menehtyi, vaikka yritimme elvyttää. Ambulanssi tuli, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.
Kun jätin hänen asuntonsa, mietin: Jumala salli kihlauksen särkyä, jotta hän kuuli evankeliumin. Jumala kutsui häntä hyvyydellään, asunnon löytymisen kautta. Viimeisenä päivänä hän puhui kuolinilmoitusten kautta.
Muistetaan pitää yhteyttä "ei-uskovaisiin" ystäviimme ja sukulaisiimme, vaikka se tarkoittaisi joskus seurakunnan tilaisuuden väliin jättämistä.
1 Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: »Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun.» Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.
Kirjoittaja
Hannu Lehto on porvoolainen vanhin, seurakunta-aktiivi ja kirjoittaja, joka haluaa rohkaista ihmisiä elämään todeksi kristillistä uskoa arjessa.