Vapautta ja kiitollisuutta 108-vuotta

Suomi on ollut itsenäinen vuodesta 1917, joten Suomi täytti siis jo 108 vuotta. Minulle vietetty itsenäisyyspäivä oli järjestyksessään 28. Olen siis saanut viettää itsenäisyyspäivää joka vuosi elämäni aikana, ja näin on saanut tehdä monet muutkin jo vuosikymmeniä ennen syntymääni. Sen viettämisestä on muodostunut jo rutiini, jolloin herkästi jää pysähtymättä aiheen äärelle.
Ensimmäisenä mieleen nousee suuri kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että saan elää itsenäisessä maassa. Ja ennen kaikkea itsenäisessä Suomen maassa.

 

Itsenäisyys ei automaattisesti tarkoita, että asiat yhteiskunnassa olisivat hyvin. On monia maita, jotka ovat itsenäisiä, mutta vapauden ja toivokkuuden sijaan tilanne on ennemminkin päinvastoin. Etenkin yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa oleville.

Tärkeintä itsenäisyydessä on siis se, minkälaiselle pohjalle maan arvot on rakentunut. Ja sitä olenkin kiitollinen, mille perustalle Suomen itsenäisyys on aikanaan rakentunut.

Tässä ajassa, kun kristilliset arvot pyritään työntämään sivuun ja juuret häivyttämään, olen kiitollinen siniristilipustamme. Tätä symbolia ei noin vain häivytetä ja piiloteta näkyvistä. Jokainen liputuspäivä muistuttaa minua niistä perustuksista, joille maamme on perustettu.

Tilastollisesti olemme eläneet historian rauhallisinta aikaa. Tilastot eivät kuitenkaan kertse mitään niiden pommitusten keskellä, joista saamme lähes päivittäin lukea lehdistä. Esimerkiksi Ukraina ja Israel puolustavat oikeuttaan olla olemassa ja toimia itsenäisinä valtioina. Suomessa tämä tilanne oli reilu 80 vuotta sitten.

Omat jo edesmenneet isovanhempani olivat mukana puolustamassa tätä Suomen maata. Se tekee historian tapahtumista konkreettisia omalla kohdallani, mutta tuo samalla myös suuren kunnioituksen jokaista kohtaan, joka on tehnyt osansa Suomen itsenäisyyden puolesta.

Olen kiitollinen kaikista rukouksista, joita tämän maan puolesta on rukoiltu. Vaikka välillä tuntuu, että maamme menee jatkuvasti poispäin Totuudesta, niin rukouksissa on suuri voima, joka antaa toivoa meille kristityille tulevaan. Olemme itse todistus rukousten voimasta ja siinä uskossa saamme kantaa rukouksissamme nyt niitä uskon veljiä ja siskoja, jotka tälläkin hetkellä käyvät taisteluita oman valtion itsenäisyytensä puolesta.
Sen lisäksi saamme jatkaa rukousta oman Suomen maamme puolesta, että emme unohtaisi niitä perustuksia, joiden varaan valtiomme on rakennettu. Tai sitä kenen vaikutuksesta tämä pieni valtio on saanut pysyä itsenäisenä, vapaana maana.

 

Kiitos Herralle Suomen itsenäisyydestä 

kirjoittaja Jesse Lehto

Jesse Lehto on Porvoon Kotikirkko -seurakunnan -iältään nuorin - vanhimmiston jäsen, joka viihtyy usein AV-laitteiden parissa vapaaehtoistyössä sekä nuorteb työn parissa srk:ssa.