Tunnetko tunteita?

Tunteista puhutaan enemmän kuin koskaan – niin paljon, että välillä se suorastaan ärsyttää. Ja minä sentään olen alan ammattilainen. Esimerkiksi some pursuaa tunnetietoutta ja ohjeistusta, josta osa on hyvää ja hyödyllistä, mutta osa aivan roskaa ja suorastaan vahingollista.

Kristitylle tunteet ovat osa Jumalan kuvaa meissä. Jumalalla on tunteet. Raamattu on täynnä tunteita – ihmisten tunteita ja Jumalan tunteita. Minusta erityisen vaikuttavaa on lukea Jumalan kuvausta omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Vuorovaikutus kuuluu Jumalan olemukseen, ja vuorovaikutus on elävää tunteiden kautta. Tunteilla on tehtäviä. Ihmisen tunteista osa on epäilemättä sellaisia, jotka olemme joutuneet vastaanottamaan syntiinlankeemuksen myötä. Häpeä, pelko, kateus ja suru ovat tunteita, joille ei paratiisissa Jumalan kanssa elettäessä olisi ollut tarvetta tai sijaa. Nämä kaikki ilmestyivät hyvin pian Aatamin ja Eevan rikottua Jumalan asettaman rajan. Vihakaan ei varmaan olisi ollut ihmiselle paratiisissa tarpeen. Vai mitä sinä arvelet?

Joka tapauksessa tässä maailmassa, jossa elämme, myös negatiiviset tunteet ovat tarpeen, ja niillä on oma merkityksensä. Tunteet ovat sallittuja, eikä niiden olemassaoloa kristityn tarvitse kieltää. Olen kuullut, että Raamatussa sanotaan 365 kertaa "älä pelkää". Luulen, että se ei ole kielto vaan lupaus. Se ei tarkoita, ettet saa pelätä, vaan että sinun ei tarvitse pelätä. Raamatussa erotetaan selvästi tunne ja toiminta. Tunteen vallassa ihminen toimii helposti harkitsematta, ja tuhoa syntyy. "…miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo." Jaak. 1:20.

Ei ole nappulaa, josta tunteen saa pois päältä, mutta omaan toimintaan voi vaikuttaa ja käytösmalleja muuttaa. Raamatussa tulee selvästi esiin, että käyttäytymisen – sen, miten toimitaan ja mitä puhutaan – hallinta on mahdollista ja siihen tulee pyrkiä. Myös ajatukset ja tunteet ovat erillisiä, vaikka niitä voi joskus olla vaikea erottaa toisistaan. Kuten tunteet, ajatuksetkin ilmaantuvat sen kummemmin kutsumatta. Ajatuksia ei voi estää tulemasta mieleen, mutta niitä voi tarkastella, muokata, arvioida ja valita, mitä ajatuksia niin sanotusti ruokkii. "Ajatelkaa sitä, mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen." Fil. 4:8.

Mitä merkitystä tunteilla sitten on? Tunteet voivat olla esimerkiksi varoitusmerkkejä ja viestejä siitä, että jonkin asian äärelle pitää pysähtyä, jotain tarvitaan tai jotain pitäisi muuttaa. Tunteilla on oma roolinsa, mutta ne eivät voi määrittää, mikä on oikein ja mikä väärin. Moraalisen kompassin kiintopiste kristityllä on Jumalan sana. Jos kompassi ohjautuu tunteiden perusteella, suunta vaihtuu fiiliksen mukaan. Kipeiltä tuntuvat tunteet ovat myös jatkuva muistutus siitä, että elämme rikkinäisessä maailmassa ja tarvitsemme Jumalaa. Raamattu antaa meille selkeän esimerkin siitä, miten kaikki tunteet voi kertoa Jumalalle. Psalmien kirjoittajat itkevät, riemuitsevat, kokevat epätoivoa ja luottamusta, kateutta ja vihaa. Jeesus itse vuodattaa tuskansa Isälle. Jumala kestää meidän tunteemme. Hän on turvallinen ja lempeä vanhempi, joka pystyy vastaanottamaan kaikki lapsen tunteet. Hän ei hylkää sinua eikä minua tunteinemme. Hän lohduttaa, auttaa ja kasvattaa meitä.

Tunteen valtaan ei tarvitse eikä kuulu jäädä. Tunteet eivät ole lopullisia. Useimmiten ne menevät ohi tai ainakin lievenevät. Se, mikä tänään tuntuu joltain, voi huomenna, ensi viikolla tai ensi vuonna tuntua toisenlaiselta.

Miltä nyt tuntuu? Mitä ajatuksia heräsi?

Kirjoittaja Elina Posio on ammatiltaan psykologi ja työskentelee lasten mielenterveyspalveluissa. Seurakunnassa hänen vastuualueenaan on lapsityö. Elina innostuu ja ilahtuu aina ymmärtäessään jotain uutta siitä, miten Jumalan sana ja psykologinen tieto kohtaavat. Jumala tuntee ihmisen parhaiten!