Solutyö – Jumalan kutsu yhteyteen

Seurakunnan ydin ei ole ensisijaisesti rakennuksessa, ohjelmassa tai aikataulussa. Seurakunnan ydin on ihmisissä ja yhteydessä. Raamattu kuvaa varhaista seurakuntaa elävänä, hengittävänä yhteisönä, jossa usko, arki ja rukous kietoutuivat luontevasti yhteen – kodeissa, pienissä yhteisöissä, kasvokkain elettynä elämänä (Apt. 2:42–47). "He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa." (Apt. 2:42). Tästä näystä nousee myös seurakuntamme solutyö.

Kutsumme sinut mukaan!

Solutyö ei ole "jonkun muun juttu". Se on kutsu meille kaikille.

Jumala, vanhimmisto ja Kaisa ja Medi kutsumme sinua:

• mukaan soluun

• avaamaan kotisi

• ryhtymään vetäjäksi tai apuvetäjäksi

• rukoilemaan solutyön puolesta

Seurakunta kasvaa terveesti yhteyden kautta, ei yksin tekemällä vaan yhdessä eläen.

"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus."
(Joh. 13:35)

Solutyö on yksi tapa elää tämä todeksi – arjessa, kodeissa ja sydämissä.

Mitä ihmeen soluja ja miksi soluja?

Tiedämme kokemuksesta sen, minkä tutkimus ja seurakuntatyön käytäntö vahvistavat:
pelkkä kerran viikossa kokoontuva jumalanpalvelus ei riitä vastaamaan ihmisen tarpeeseen tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi.

Solut – pienet, luontevat yhteisöt – ovat Jumalan huikea ja yksinkertainen "innovaatio", jossa syntyy:

• syvempää yhteyttä toisiin ihmisiin

• kasvua opetuslapseudessa

• rukousta ja Sanan jakamista arjen keskellä

• käytännöllistä huolenpitoa ja diakonista välittämistä

Raamatussa yhteys ei ole lisäosa uskonelämään, vaan sen ydin (Hepr. 10:24–25; Joh. 13:34–35). Paavali kuvaa seurakuntaa ruumiina, jossa jokaisella on paikkansa ja lahjansa (Room. 12; 1. Kor. 12). Solutyö tekee tästä näkyvää ja elettyä.

Matala kynnys – vapautta raameissa

Organisoitu solutyö alkaa 1.2.2026, mutta sen henki ei ole byrokratia eikä raskas rakenne. Päinvastoin.

Solutyön periaatteita ovat:

• matala kynnys – mukaan saa tulla sellaisena kuin on

• sisällön vapaus raameissa – Kristus keskiössä, rukous ja Sana mukana, mutta ei suorittamista

• turvallisuus ja luottamus – jokainen solu on paikka kasvaa rauhassa

• yhteys ja diakonia – elämää jaetaan, kuormia kannetaan yhdessä (Gal. 6:2)

Solunvetäjän ei tarvitse olla teologian tohtori, kokenut opettaja tai "valmis hengellinen ammattilainen". Riittää, että on tavallinen ihminen, joka on valmis:

• avaamaan kotinsa tai kokoontumaan seurakunnan tiloihin

• kokoamaan ympärilleen ryhmän ihmisiä

• jakamaan elämää, rukoilemaan ja lukemaan Raamattua yhdessä – säännöllisesti tai epäsäännöllisen säännöllisesti

Vetäjiä voi olla myös kaksi. Tärkeintä ei ole täydellisyys, vaan halukkuus olla käytettävissä.

Soluja on monenlaisia

Solut eivät ole kopioita toisistaan, vaan ne syntyvät luonnollisesti:

• elämäntilanteiden

• teemojen

• alueiden

• kiinnostuksenkohteiden

• kutsumuksen mukaan

Siksi solu voi olla esimerkiksi:

• raamattusolu

• rukoussolu

• miesten tai naisten solu

• avioliittosolu

• musiikki-, lähetys- tai taidesolu

• sekasolu, jossa eletään elämää yhdessä ilman erityistä teemaa

Yhteinen nimittäjä on aina YHTEYS – Jumalan kanssa ja toistemme kanssa.

Valtuutus ja vastuu

Seurakunnan vanhimmisto on valtuuttanut Kaisa Lakasen ja Mertsi MEDI Ärlingin vastaamaan solutyön käynnistämisestä ja kehittämisestä. Molemmat ovat ilmaisseet tahtotilansa olla käytettävissä tässä tehtävässä.

Heidän tehtävänään on:

• kartoittaa olemassa olevat solut

• tunnistaa levossa olevat solut ja niiden vetäjät

• mahdollistaa uusien solujen ja solunvetäjien nouseminen

• rohkaista, tukea ja varustaa – ei kontrolloida

Solutyön organisointi ja solujen vetäminen ovat palvelutehtävä ja siten osa diakonista seurakuntaa. "Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syötävää; minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa; minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni." (Matt. 25:35–36)

Solutyön näkökulmasta Matt. 25:35–36 antaa vahvan perustan diakoniselle ja yhteisölliselle seurakuntakäsitykselle. Solut ovat paikkoja, joissa:

• nähdään ihminen, ei vain rooli

• huomataan, jos joku puuttuu tai voi huonosti

• jaetaan arjen kuormia

• rukoillaan, mutta myös toimitaan

Solussa nälkä ei välttämättä ole fyysistä – se voi olla:

• nälkää kuulluksi tulemisesta

• janoa merkityksellisestä yhteydestä

• kodittomuutta hengellisessä mielessä

Kun solussa kuunnellaan, kannetaan, rukoillaan ja ollaan läsnä, Kristus kohdataan keskellä arkea, ei etäältä.

Matt. 25:35–40 opettaa myös, että:

• usko ei ole yksityinen projekti

• seurakunta ei ole katsomo vaan yhteisö

• palvelu ei ole lisäosa, vaan opetuslapseuden ydintä

Jeesuksen seuraaminen ei tarkoita täydellisyyttä, vaan uskollisuutta pienissä asioissa, tavallisten ihmisten keskellä. Tästä syystä solutyö ei ole seurakunnan sivutoiminto, vaan yksi konkreettinen tapa elää todeksi Jeesuksen sanoja: "Sen te olette tehneet minulle."