Seurakunta – särkyneiden majatalo
Sielunhoito ja rukouspalvelu – seurakunnan sydämenlyönnit
Sielunhoito ja rukouspalvelu ovat kautta aikojen olleet seurakuntaelämän keskeisiä ja kantavia elementtejä. Ne eivät ole vain toimintamuotoja, vaan ne ilmentävät seurakunnan sydämen sykettä: rakkautta, välittämistä ja Kristuksen läsnäoloa ihmisen arjessa.
Yksi vaikuttava esimerkki tästä on Helsingin Lähetysseurakunta, jossa 1990-luvulla koettiin voimakasta hengellistä herätystä. Tuolloin noin 600 hengen seurakunta kasvoi seitsemän vuoden aikana 1 500 jäseneen – kasvua peräti 250 %. Erityisen merkillepantavaa oli se, että seurakunnassa painotettiin sielunhoitoa yhtä vahvasti kuin toiminnan pyörittämistä. Tämä ei tapahtunut itsestään: seurakunnassa panostettiin määrätietoisesti sielunhoitajien koulutukseen. Vanhimmiston lisäksi palveli 70 koulutettua sielunhoitajaa, jotka ottivat uskoon tulleet yksilöinä hoivattavikseen ja kulkivat heidän rinnallaan uskon kasvun alkutaipaleella – kuunnellen, rohkaisten ja rukoillen.
Korjaa särkyneen sydämeni – tee minut jälleen ehjäksi.Ruokailutilat → hengellinen ravinto. Majatalossa tarjotaan ravitsevaa ruokaa erilaisiin tarpeisiin. Seurakunnassa pastorit, solunvetäjät ja sielunhoitajat tarjoavat hengellistä ravintoa: Jumalan sanaa, rukousta ja yhteyttä niin uusille kuin pitkään uskossa kulkeneille.
Särkyneiden majatalo Raamatussa
Laupiaan samarialaisen kertomus tarjoaa syvän teologisen perustan ajatukselle seurakunnasta särkyneiden majatalona:
"Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja piti hänestä hyvää huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.'
'Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?' Lainopettaja vastasi: 'Se, joka osoitti hänelle laupeutta.' Jeesus sanoi: 'Mene ja tee sinä samoin.'" (Luuk. 10:33–37)
Sekä juutalaiset että kreikkalaiset käyttivät öljyä ja viiniä lääkkeinä: viini toimi desinfioivana aineena, öljy lievitti kipua. Samarialainen ei ainoastaan puhdistanut ja sitonut haavoja, vaan myös kantoi miehen majataloon – paikkaan, jossa toipuminen saattoi jatkua turvallisesti. Hän ei tyytynyt auttamaan ohimennen, vaan sitoutui huolenpitoon ja varasi jopa varat sen jatkumiseen. Kertomuksen lopussa Jeesus kehottaa: "Mene ja tee sinä samoin." Tämä kutsu koskee meitäkin ja haastaa pohtimaan, mitä laupeuden ja hoivan tie merkitsee omalle seurakunnallemme tänään.
Näky: seurakunta valmiina vastaanottamaan
Useita vuosia sitten sain rukouksessa näyn, joka puhuttelee yhä. Näin seurakunnan pääoven, jonka takana oli hotellin vastaanottotiski. Kuulin äänen sanovan: "Vastaanotto ei ole valmis." Kuljin "aulan" läpi: tiskillä ei ollut ketään ottamassa tulijoita vastaan, ei ystävällistä ovenavaajaa kantamassa raskaita matkatavaroita. Portaita noustessa oli selvää, että mikään ei ollut valmista – ei huoneita, ei ruokaa nälkäiselle, ei henkilökuntaa väsyneen matkailijan vastaanottamiseen.
Silti näystä oli ilmeistä, että hotelli oli tarkoitettu toimimaan – kaikki vain odotti valmistumistaan. Näky kertoi: seurakunnan on aika valmistautua ottamaan vastaan uusia tulijoita ja särkyneitä ihmisiä, jotka tarvitsevat paikan levätä ja parantua. Kysymys meille on: olemmeko valmiita rakentamaan Porvoon kotikirkosta todellisen särkyneiden majatalon – paikan, jossa jokainen löytää hoivaa, rakkautta ja Jumalan läsnäoloa?
Mitä "Majatalo" vertauskuva opettaa seurakunnalle?
Majatalon vastaanotto → seurakunnan vastaanotto. Ystävällinen virkailija toivottaa tulijat tervetulleiksi ja neuvoo eteenpäin. Seurakunnassa tämän roolin voivat ottaa vahtimestari, sielunhoitaja, diakoni, tukihenkilö tai pastori – henkilö, jonka puoleen voi kääntyä kysymyksineen ja tarpeineen.
Matkalaukkujen kantaja → rinnalla kulkija. Majatalossa opastetaan huoneeseen ja palveluihin. Seurakunnassa sielunhoitaja, diakoni tai tukihenkilö kulkee rinnalla, kuuntelee ja auttaa kantamaan elämän taakkoja sekä opastaa seurakuntaelämään.
Lepo ja puhtaus → armo ja toipuminen. Huoneessa on puhdas vuode ja peseytymismahdollisuus. Seurakunnassa tulija saa levätä ja olla oma itsensä – myös väsyneenä ja uupuneena – sekä "peseytyä" matkan tomusta Jumalan armon ja rakkauden ilmapiirissä.
Pesula → vanhurskauden puku. Pesula palauttaa vaatteet puhtaina. Kristuksessa saamme pukeutua vanhurskauden pukuun – menneisyyden tahrat väistyvät.
Ruokailutilat → hengellinen ravinto. Majatalossa tarjotaan ravitsevaa ruokaa erilaisiin tarpeisiin. Seurakunnassa pastorit, solunvetäjät ja sielunhoitajat tarjoavat hengellistä ravintoa: Jumalan sanaa, rukousta ja yhteyttä niin uusille kuin pitkään uskossa kulkeneille.Siivous → käytännön palvelu. Siivoojat pitävät tilat viihtyisinä. Seurakunnassa tarvitaan hiljaisia palvelijoita, joiden panos huomataan erityisesti silloin, kun se puuttuu.
Hinta → maksettu täysihoito (All inclusive). Majatalossa majoitus maksaa euroja ja dollareita. Tässä majatalossa majoitus on jo maksettu: Jeesus on lunastanut täysihoidon jokaiselle – Hän maksoi hinnan ristillä.
Asiakkaiden hyvinvointi → seurakuntalaisten kasvu. Majatalossa asiakas saa tarvitsemansa ja voi levätä. Seurakunnassa jokaisen tarpeet pyritään täyttämään: yhteys, jakaminen ja oppiminen vahvistavat, ja pastorit sekä vastuunkantajat huolehtivat ravitsevasta hengellisestä "ruoasta".
Seurakunta – avoin majatalo kaikille
Seurakunta voi olla kuin lämminhenkinen majatalo: paikka, johon väsynyt matkaaja saa tulla lepäämään, puhdistumaan ja vahvistumaan. Tämä edellyttää halua kasvaa ja varustautua palvelemaan. Jokainen seurakuntalainen voi kuulua "henkilökuntaan": vastaanottamaan, palvelemaan, kuuntelemaan ja rakastamaan. Sielunhoidossa ja rukouspalvelussa toimivat tehtävään koulutetut, luotetut ja siunatut henkilöt, jotta palvelu on turvallista ja vastuullista. Myös palvelevien on tärkeää saada itse tukea ja ohjausta, jotta he voivat palvella tasapainoisesti ja kestävällä tavalla. Kun koulutettuja työntekijöitä on riittävästi, jokaisella on mahdollisuus myös levätä ilman syyllisyyttä.
Seurakunta-majatalossa vaalitaan avointa keskustelua, erilaisuuden hyväksymistä ja toisten kunnioittamista. Eri lahjat ja näkökulmat nähdään rikkautena, ja mahdolliset epäselvyydet käsitellään avoimesti ja rakentavasti. Kaikki palvelevat roolit – sielunhoitajat, tukihenkilöt, diakonit ja pastorit – ovat tärkeitä myös maahanmuuttajatyössä, jossa tarvitaan kuuntelemista, rinnalla kulkemista ja rakkaudellista vastaanottamista. Tämä majatalo on avoinna kaikille – ja hinta on jo maksettu. Laupias samarialainen sanoi: "Hoida häntä… ja jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne." (Luuk. 10:35)
Seurakunta on paikka, johon jokainen saa tulla – myös särkyneenä, väsyneenä ja elämän kolhimana. Me kaikki olemme jollakin tavoin särkyneitä ja siksi tarvitsemme toisiamme. Seurakuntayhteydessä voimme saada hoitoa ja toipua palvellessamme toinen toistamme. Se on paikka, jossa Jeesuksen rakkaus, toivo ja armo muuttuvat konkreettiseksi huolenpidoksi ja välittämiseksi. Jeesus on maksanut hinnan, armahtanut meidät ja antanut meille uuden elämän. Hänessä meillä on toivo ja rakkaus – Hänen kauttaan voimme kokea parantumista ja jakaa sitä eteenpäin.
Kirjoittaja: Heini Sirén
Heini Sirén on Porvoon kotikirkossa palveleva Fidan psykososiaalisen tuen asiantuntija ja trauma- ja kriisityön kouluttaja. Hän rohkaisee seurakuntaa olemaan "särkyneiden majatalo" – turvallinen paikka, jossa rukous, sielunhoito ja Jumalan sana auttavat ihmisiä toipumaan ja kasvamaan uskossa. Heinin sydämellä ovat erityisesti haavoittuvat, lapset ja perheet, sekä rinnalla kulkeminen käytännön lämmöllä.