Ristiinnaulittu Jeesus – jakava tekijä

"Jollei Jumalaa olisi, olisi välttämätöntä keksiä hänet", totesi valistuksen ajan filosofi Voltaire.

Tätä juuri ihmiset tekevät yrittäessään täyttää Jumalan puutetta elämässään, keksivät itselleen sopivan jumalan. "Uskon Jumalaan. En tiedä, miltä se näyttää, mutta se on minun jumalani. Oma ajatukseni yliluonnollisesta", sanoo näyttelijätär Jennifer Aniston. Fyysikko Albert Einstein uskoi Jumalaan kosmisena voimana, joka ilmaisi itsensä luonnon harmoniassa. Hän piti Jeesusta valovoimaisena, ihailtavana henkilönä. Jonkinlaisen jumalan tunnustaminen on yleistä, ja saattaa olla jopa trendikästä aika ajoin, mutta syystä tai toisesta Jeesuksen nimeä on vaikea mainita.

Elämme pääsiäisviikkoa, kristittyjen suurinta juhlaa, jonka päähenkilö ei ole joku historiallinen, ihailtavan valovoimainen henkilö, vaan ristiinnaulittu Jeesus Kristus. Kärsivästä Kristuksesta puhutaan kuitenkin vain kirkoissa, kun pääsiäistä vietetään kevään ja rairuohon, iloisesti hyppivien pupujen ja tipujen juhlana. Tosin näilläkin uuden elämän symboleilla on monien tietämättä kristillinen perinne.

Näistä kevään iloisista tunnelmista on melkoinen harppaus kärsimysviikon tapahtumiin. Miksi pääsiäisen sanoma on niin julma ja verinen? Jeesuksen ristille naulitseminen, kuolema ja ylösnousemus on kuitenkin tosi asia, jota ei yksikään meistä voi sivuuttaa. Se koskettaa meitä jokaista, tunnustimmepa sen tai emme. Suhtautuminen Jeesukseen jakaa ihmiset kahteen ryhmään. Jeesuksen synnyttyä vanha profeetta Simeon kohtaa hänet vanhempineen temppelissä ja profetoi:

"Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset." (Luuk 2)

Myöhemmin, julkisen toimintansa aikana, Jeesus itse julistaa olevansa totuus! Minkälaisen totuuden näemme ristiinnaulitussa Jeesuksessa?

Ensinnäkin näemme oman sekä toistemme ihmisarvon. Jumalan Pojan veri oli kallis hinta, joka maksettiin sinusta, minusta ja jokaisesta maailman ihmisestä! Risti asettaa meidät kaikki samanarvoisina valinnan paikalle, miten suhtaudumme Jeesukseen?

Jesaja (53:5) näki kärsivän Jeesuksen ja ymmärsi, että "meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha. Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet."

On helpompaa uskoa yleisluontoisesti Jumalaan kuin hyväksyä totuus omasta syntisyydestä. Kaikki haluavat samanarvoisuutta ja ihmisarvoa, mutta syntinen ei kukaan halua olla. Tämän peruslähtökohdan eroavuuden takia erilaisten ideologioiden ja kristillisyyden väliset keskustelut ihmisen arvosta ovat mahdottomia.

Ristiinnaulittu Jeesus on totuuden lisäksi myös sanoma armosta (Joh 1:4). Armo tulee tarpeelliseksi vasta, kun ymmärrämme, että Jeesus kantoi ristillä rangaistuksen, jonka me olisimme ansainneet. Jopa Raamatulla kyllästetyn uskovan on aika ajoin hyvä palata ristin juurelle katselemaan totuutta, joka on hienosti kiteytetty Roomalaiskirjeessä (3:23):

"…sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi."

Tämän armahduksen hyväksyminen on pääsiäisen vapauttava sanoma.

Ristiinnaulittu Jeesus on myös ylösnoussut, kuoleman ja synnin voittanut Jeesus.

Yksi koskettavimmista pääsiäisen ajan tapahtumista löytyy evankeliumeista (Luuk 28). Jeesusta seuranneet naiset päättävät varhain aamulla mennä Jeesuksen haudalle suremaan miestä, joka oli antanut heille ihmisarvon, toivon ja tarkoituksen elämään. Roomalaiset sotilaat vahtivat hautaa, ja sen suulla on iso kivi. Nämä esteet väistyvät hetkessä, kun enkeli laskeutuu taivaasta. Sotilaat kaatuvat tajuttomina maahan, ja enkeli vierittää kiven haudan suulta ja istahtaa sille sekä kehottaa heitä kertomaan ilosanomaa: "Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista!"

Naiset lähtevät yhtä aikaa peloissaan ja riemuissaan viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Silloin ylösnoussut Jeesus tulee heitä vastaan ja tervehtii heitä sekä kehottaa kaikkia saapumaan tapaamaan häntä henkilökohtaisesti Galileaan. Siellä hän viimesanoinaan, ennen taivaaseen nousemistaan, muistuttaa heitä sekä meitä: "Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti."

Tänä pääsiäisenä voimme yhtyä ensimmäisten Jeesuksen seuraajien riemuun; Kristus on ylösnoussut!

Kirjoittaja: Anne Sorila on eläkkeellä oleva lähetystyöntekijä, joka nauttii Suomen luonnosta, puutarhanhoidosta sekä kotiseurakunnan yhteydestä. Hän on asunut ja työskennellyt yhteensä noin 40 vuoden ajan eri maissa, enimmäkseen Itäisessä Afrikassa, mutta myös Aasiassa ja Balkanilla. Perheen lisäksi hänelle on ensisijaista Raamatun opettaminen, jota hän jatkaa edelleen nuorten Vamos-lähetyskoulutuksessa ja seurakunnassa.