Onnea onnellisuuteen
Onnellisuus on arvokasta, eikä se ole itsestäänselvyys. Onnellisuus on tavoittelemisen arvoista. Väitän, ettei se ole vain uskovien omaisuutta – palaan tähän myöhemmin. Tutkijoiden mukaan noin puolet onnellisuudesta tulee meille geeneissä. Lähtötasomme määrittävät saamamme geenit. Entä loput noin 50 prosenttia? Miten sen kerään kasaan? Asenteeni vaikuttaa siihen joko onnellisuutta kohentaen tai sitä sammuttaen.

Onnellisuus ei ole vain tunne, vaan valinta ja asenne, jota voi harjoittaa.
Kristitty onnellisuusprofessori Markku Ojanen tarjoaa kahdeksan asiaa, joilla voimme tietoisesti parantaa onnellisuuttamme:
-
Kaikkeen tottuu, niin ikäviin kuin hyviinkin asioihin.
-
Onni ei liity määrään vaan laatuun – muutamat läheiset ihmissuhteet merkitsevät paljon enemmän kuin lukuisat pinnalliset suhteet.
-
Onnellinen ihminen kiinnostuu monista asioista ja tekee niitä, kun taas onneton etsii syitä onnettomuuteensa, takertuu niihin ja passivoituu.
-
Onnelliset ihmiset haluavat jakaa onneaan muillekin; ystävällisyys ja avuliaisuus kuuluvat onnellisuuteen.
-
Onnellisuutta voidaan edistää harjoittamalla auttamista ja anteeksiantoa sekä oivaltamalla, mikä elämässä on tärkeää ja arvokasta.
-
Etsiminen ja löytäminen on tärkeämpää kuin omistaminen.
-
Taitojen haastaminen tekee onnelliseksi, sillä niin voi huomata pystyvänsä asioihin, joihin ei tiennyt pystyvänsä.
-
Omantunnon kuunteleminen edistää onnellisuutta – omatuntoaan kuunteleva ymmärtää, että kyse on oman onnen lisäksi myös yhteisestä onnesta.
Ojasella on viisaita huomioita, ja uskon noiden kaikkien vaikuttavan. Me uskovat oletamme helposti, etteivät uskosta osattomat voi olla onnellisia. Tuohon väitteeseen en usko. Luulen, että väite nousee ymmärtämättömyydestämme ja siitä, että me uskovat unohdamme olevamme myös ihan tavallisia ihmisiä. Toki heiltä puuttuu se tärkein – usko Jeesukseen – joka tuo meille uskoville onnellisuutta.
Matteus 5:8 lupaa onnellisuudesta seuraavaa: "Autuaita eli onnellisia ovat puhdassydämiset, he saavat nähdä Jumalan." Matteus 5:9 taas kertoo: "Autuaita eli onnellisia ovat rauhantekijät, heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi." Meissä uskovissakin on luonnollisesti eroja: osa etsii kaikesta epäkohtia esimerkiksi seurakunnassa, kun taas osa haluaa nähdä kaiken hyvänä ja iloitsee siitä.
Uskovalla on uskon tuoma lisäsyvyys onnellisuuteen – kiitollisuus, joka kumpuaa yhteydestä Luojaan.
Onnellisuus ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen kannattaa tehdä töitä. Se kuuluu kaikille ja on mahdollista kaikille. Meillä uskovilla on lisäksi uskomme tuomat "ekstrapuitteet" olla onnellisia. Iloitaan ja annetaan onnellisuuden virrata meihin, meihin pakkasen ja historiamme kangistamiin ihmisiin. Onnellisuus ja toisistamme hyvän puhuminen ja ajatteleminen antavat meille paljon voimaa jaksaa pimenevässä maailmanajassa.
Haluan olla aidosti onnellinen. Uskoni lisää onnellisuuttani niin paljon, että yritän muistaa kiittää Luojaani joka aamu herätessäni ja ennen nukahtamistani: "Siunaa Jeesus tämä päivä ja kiitos Jeesus tästä päivästä."
Kirjoittaja: Kimmo Nykänen
Kotikirkon vanhemmiston puheenjohtaja, joka rakastaa golfin pelaamista