Lopullinen ratkaisu – mea culpa!
Sanapari "lopullinen ratkaisu" saa yhä ihon kananlihalle. Sillä viitataan natsien Wannseen kartanossa vuonna 1942 tekemään päätökseen ratkaista Saksan juutalaisongelma.
Tiesitkö, että kaikki olikin valmisteltu jo vuosia aiemmin, muiden maailman maiden päätöksillä – ja vieläpä Saksan ulkopuolella?
Nimittäin heinäkuussa 1938 Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt kutsui koolle konferenssin. Sen tehtävänä oli – ei enempää eikä vähempää kuin – ratkaista Saksan juutalaisongelma. Lähdevedestään kuulu kaupunki Ranskan Alppien sydämessä, Évian-les-Bains, sai kunnian isännöidä edustajia 32 maasta ja 24 vapaaehtoisjärjestöstä. He saapuivat luksushotelliin pohtimaan tätä arkeaan häirinnyttä maailmanpolitiikan kysymystä.
Anglosaksiset maat osoittivat kohteliain fraasein myötätuntoa juutalaisille. Yksi oli kutsuttu mukaan: tulevan kansakunnan tuleva pääministeri Golda Meir istui vaiti (vailla puheoikeutta) seuraamassa kansansa kohtalon käsittelyä.
Mutta sulavin sanakääntein osallistujat vetosivat taloudellisesti epävakaisiin aikoihin ja siihen, kuinka sellaisina aikoina yhteiskunta edellyttää ennen kaikkea sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Silloin ei luonnollisesti sovi kasvattaa pakolaiskiintiöitä. Eikä kokouksen koollekutsuja ollut sellaista suoraan sanottuna odottanutkaan. Päinvastoin osallistujille oli etukäteen painotettu, että keneltäkään ei odoteta muutoksia maahanmuuttokiintiöihinsä.
Évianin konferenssin kylmä viesti oli, että "kukaan ei halua heitä" — ja juuri se hiljainen torjunta avasi tien sille, että natsi-Saksa ymmärsi voivansa toimia ilman kansainvälisen yhteisön todellista vastarintaa.Eräs Tyynen valtameren saarivaltio riensi kiittämään edustajansa suulla, että "maassamme ei ole todellista rotuongelmaa tai rasismia, emmekä aio liioin sellaisen maahantuontia sallia".
Tämä on maa, jossa huudettiin jo toisena Hamasin hyökkäyksen jälkeisenä päivänä, 9.10.2023: "Kaasuttakaa juutalaiset!"
Amerikan mantereelta kuultiin kannanotto juutalaiskiintiöstä keskusteltaessa: "Yksikin on liikaa".
Tuossa maassa on kahden viime vuoden aikana toistuvasti hyökätty polttopulloin synagogia vastaan.
Hotelli Royalin ylellisten kristallikruunujen alla shampanja huuhteli kaviaarin alas, kun edustaja toisensa jälkeen sulki maansa ovet pian turvapaikkaa henkensä edestä etsiviltä juutalaisilta.
Konferenssin viesti natsi-Saksalle oli sangen selvä. Völkischer Beobachter otsikoi Saksassa: "Nobody wants them" – Kukaan ei halua heitä.
Todellisuudessa viesti oli vieläkin hyytävämpi. Kansainvälinen yhteisö ei puuttuisi asiaan auttaakseen juutalaisia.
Toisen maailmansodan jälkeen kansojen kauhistelu oli äänekäs ja yhteinen. Sentään kuusi miljoonaa juutalaista... Emme tienneet! Emme nähneet. Eikä kukaan saattanut uskoa heinäkuussa 1938, että Saksa hyökkäisi naapuriensa kimppuun – saati sitten kaasuttaisi ketään kuoliaaksi.
Vaikka maailma vannoi 1945 YK:ta pystyttäessään "Ei koskaan enää", juutalaisia murhataan jälleen ympäri maailmaa – polttamalla, ampumalla ja hakkaamalla. Suomessakin juutalaiseen kouluun tallustaville koululaisille huudetaan: "lastenmurhaaja!"
Paha saa vallan, kun hyvät ihmiset eivät tee mitään. On sinun ja minun vuoro astua puolustamaan juutalaisia – Vapahtajamme verta ja lihaa olevaa kansaa.
Holokaustin uhreja muistetaan jälleen Auschwitzin vapauttamisen vuosipäivänä 27.1.2026. Porvoon seurakuntakodilla (Lundinkatu 5) klo 14 Yaron Nadbornik alustaa keskustelutilaisuuden otsikolla "Juutalaisena tässä ajassa".
Iltatilaisuus pidetään tänä vuonna Filadelfiakirkossa klo 16–20, tasatunnein psalmeja ja rukousta. Tervetuloa sytyttämään muistokynttilä holokaustin uhrien muistolle.
Kirjoittaja: Johanna Kotipelto
Johanna Kotipelto on Porvoon Kotikirkon aktiivi, jonka kutsu on rakastaa ja olla palveluspaikallaan muurin aukossa kansamme puolesta. Se tarkoittaa seisomista myös Israelin rinnalla ja Totuuden puolustamista.