Kaikkivaltiaan suojassa

Kun puhelimet alkavat lähettää hälytysääniä ja näytöllä vilkkuu punainen rankkasadevaroitus, tarkistan heti, milloin olemme myrskyn silmässä. Ennuste lupaa jopa 60–120 litraa vettä neliömetriä kohti 12 tunnin aikana Dana-Myrskyn myötä. Tämä tapahtuu muutama tunti ennen lentoamme kotiin Suomeen. Me olemme silloin ajamassa Espanjan tulvistaan tunnetulla kaakkoisrannikolla kohti lentokenttää.

Elämän kriisit ja vaaratilanteet paljastavat, mitä meissä on. Joku muistaa kaikki viime vuosisadan katastrofit ja linnoittautuu korkealle asuntoonsa vesi- ja ruokavarastojen kanssa. Yksi ystävä on varma, että voimme lähteä ajamaan, "ei se nyt juuri silloin ala satamaan". Toinen neuvoo reitin, joka kulkee tarpeeksi korkealla, jonne vesi ei nouse. Kolmas ei ole miettinyt asiaa lainkaan, eikä näe syytä viivyttelyyn. Minä sen sijaan murehdin jo etukäteen, miten istuisimme pienessä vuokra-autossa tulvavesien saartamina – tai vielä pahempaa, niiden vietävänä.

Minua ei ole varustettu sankarin geeneillä, mutta olen onnekseni oppinut tuntemaan kaikkivaltiaan Jumalan. Hänen tuntemisensa muuttaa monia elämän perusasetuksia. Tätä kutsutaan uskoksi.

Usko Jumalaan, joka on luonut kaiken ja hallitsee sen kulkua, sekä tieto siitä, että elämä ja sen olosuhteet ovat Hänen kädessään, tuo rauhan kaikissa tilanteissa. Tämä voimakas ja kaikkivaltias Jumala on myös rakkaus. Saan rohkeutta elää kaikenlaisissa olosuhteissa, koska tiedän, että Jumala rakastaa minua. Sen, jos minkä, tulisi näkyä ja tuntua siinä, miten elän – ja heijastua myös ihmissuhteisiini, koska uskon Hänen työhönsä myös muiden ihmisten kohdalla.

Meissä ei ole monia sankareita, mutta uskon kautta kuljemme voittoisasti läpi elämän olosuhteiden, joissa rohkeimmatkin lannistuvat. Usko avaa meille pääsyn Jumalan lupausten varustuksiin, jotka riittävät kaikissa tilanteissa. Näihin lupauksiin voi tutustua lukemalla ja tutkimalla Jumalan sanaa sekä keskustelemalla jatkuvasti asioista Isän kanssa.

Aamuöisellä matkallamme lentokentälle ohitamme muutaman tulvivan alueen, mutta sade on tauonnut, eikä taivaalta putoa enää pisaraakaan vettä. Lentomme pääsee lähtemään ajallaan.

Joku saattaa sanoa, että sattuipa mukavasti. Minä uskon, että Jumala salli meidän suunnitella matkamme juuri tuohon aikaan, jotta muistaisimme jälleen, missä on todellinen turvamme. Uskon myös, että Hän kuuli rukoukseni – että saisimme ajaa matkamme ilman sadetta. Lapsellistako? Ehkä, mutta Jumalan lapsena eläminen näyttää toimivan Hänen lupaustensa mukaan.

Pari tuntia lähtömme jälkeen Dana-myrsky ja rankkasateet näyttivät täyden voimansa. Kadut muuttuivat kuohuviksi joiksi, teitä suljettiin ja lentoja peruttiin.

Myrskyn yläpuolella, lentokoneen ikkunasta, katselen Espanjan pilvimassoja ja olen kiitollinen. Minulla on kaikkivaltias, rakastava ja kaiken tietävä Isä.

Raamattu kehottaa meitä olemaan murehtimatta mistään, vaan kertomaan kaiken Isälle, joka varjelee mielemme pysymään Kristuksessa Jeesuksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että muistamme, mitä Hän on luvannut, ja luotamme Häneen, ettemme turhaan tekisi omaa oloamme raskaaksi. Ohjeeseen kuuluu myös, että teemme kaiken kiitoksen kanssa – kiitämme, koska uskomme, että Hän on jo tarttunut toimeen lapsensa parhaaksi, kun olemme jättäneet asiamme Hänen hoitoonsa.

Jumalan lupauksia voit lukea esimerkiksi Psalmista 91.

Kirjoittaja: Anne Sorila

Anne Sorila on pitkän uran tehnyt Fidan lähetystyöntekijä, joka on toiminut yhdessä puolisonsa Lauri Sorilan kanssa eri puolilla maailmaa – Aasiassa, Afrikassa ja Balkanilla. Anne on koulutukseltaan pastori ja opettaja, ja hän on ollut mukana monipuolisessa hengellisessä ja yhteiskunnallisessa työssä. Eläkkeelläkin Anne jatkaa vaikuttamista muun muassa Fida Kanadan sosiaalisen median parissa, ja hänen sydämellään on edelleen lähetystyö, ihmisten tukeminen ja Jumalan rakkauden välittäminen eri kulttuureissa. Porvoon Kotikirkossa hän toimii vanhimmiston työyhteydessä yhdessä puolisonsa Lauri Sorilan kanssa.