Joulun valo ikävän keskellä – muistoja isästäni taivaan sävelissä

Joulu, ikävä ja taivaan sävelet – muistoja isästäni
Joulunaika on tänäkin vuonna täynnä iloa, valoja, lauluja ja lupauksia. Silti kaiken kauneuden keskellä kulkee hiljainen ikävä – se sama, joka on seurannut minua siitä asti, kun isäni muutama vuosi sitten siirtyi taivaan kotiin vain 57-vuotiaana. Suru on muuttanut muotoaan, mutta ei kadonnut. Kuten kaikki, jotka ovat menettäneet läheisen, tietävät: aika ei poista ikävää, se vain muotoilee siitä toisenlaisen. Jouluna se tuntuu erityisen terävältä, sillä joulupöydän päätypaikalla ei istukaan enää heimopäällikkömme.

 

Isäni palveli vuosia seurakunnassamme. Hän teki sen hiljaisella uskollisuudella, eikä hän pelännyt säännöllisyyttä eikä vastuuta. Isäni oli muun muassa rumpali, ääniteknikko, striimaaja sekä toimi seurakuntamme vanhimmistossa. Hän rukoili, kuunteli ja oli mukana päätöksenteossa seurakunnan parhaaksi. Hän ei ollut äänekkäin, mutta hänen sanansa olivat punnittuja ja täynnä viisautta.

Kotona musiikki soi usein. Isä kuunteli musiikkityylejä laidasta laitaan, mutta oli tarkkana siitä, että kaikessa, mitä kuunteli, oli hengellinen sanoma. Joululaulujen aikaan hän oli kuin lapsi: syttyi, herkistyi, lauloi mukana, ehkä välillä hieman nuotin vierestä, mutta sydän täysillä. Nyt joulumusiikki kantaa muistoja, jotka ovat yhtä aikaa kipeitä ja kauniita.

Joulun sanoma on myös tällaisille hetkille tarkoitettu. Jumala tuli ihmiseksi pimeyteen, maailmaan, jossa on ikävää, menetyksiä ja särkyneitä sydämiä. Jeesuksen syntymä ei ole vain lämmin tarina, vaan lupaus: valo tuli pimeyteen, eikä pimeys saa sitä sammumaan.

Tätä kirjoittaessani ajattelen, että ehkä taivaassa isäni kädessään on nyt uusi rumpusetti – täydellinen, viritetty itse taivaan mestarin toimesta. Ehkä hän on nyt osa sitä suurta kuoroa, joka ylistää Jumalaa ilman kipua, ikää ja rajallisuutta.

Joulun lapsi syntyi tuomaan valon, joka ei sammu. Siksi uskon, että siellä, missä isäni on, hänellä on rauha, josta täällä vain aavistelemme. Ja vaikka joulu on minulle ikävässä kihelmöivä juhla, se on myös juhla, joka kuiskaa: täydellinen Valo on vielä tulossa.

Siunausta ja Jeesuksen taivaallista lohdutusta kaikille läheisensä menettäneille toivottaen.

– Joel Sonck

Olen perheen isä ja perheemme odottaa pian uutta vauvaa, näen tämän elämänvaiheen Jumalan suurena lahjana. Palvelen seurakunnassa ja haluan elää arkea uskossa ja kuuliaisuudessa Jumalalle. Musiikki on minulle tapa ylistää ja palvella. Työskentelen rakennusalalla, missä opin päivittäin kärsivällisyyttä, vastuunkantoa ja luottamusta Jumalan johdatukseen.