Isän tyttö
Mielestäni yksi Raamatun koskettavimmista kertomuksista on vertaus tuhlaajapojasta (Luuk. 15:11–24). Poika palaa yhteisöönsä kaiken menettäneenä, tietäen että on häpäissyt teoillaan itsensä ja koko perheensä. Isä näkee jo kaukaa poikansa ja tietää, että närkästynyt ja vihainen yhteisö kohtelisi tätä huonosti. Niinpä hän päättää toimia vastoin kaikkia odotuksia.
Siihen aikaan ja siinä kulttuurissa isä oli perheensä ja sukunsa patriarkka. Ei ollut sopivaa, että päämies keräisi vaatteensa pitkät helmat ja juoksisi nilkat paljaina hulttiopoikaa vastaan koko yhteisön nähden. Siitä kertomuksen isä ei välitä, sillä poika on hänelle rakkaampi kuin yhteisön kunnioitus. (Luuk. 15:20.) Isä juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi. Poika sai kaiken anteeksi.
En tiedä, kumpi on vaikeampaa: olla yhteisönsä silmätikku vai sen näkymätön jäsen. Minä olin näkymätön, yksin selviytyjä, kuten isänikin oli. Kun otin Jeesuksen vastaan elämääni, minusta tuli yhdessä silmänräpäyksessä Kuninkaan tytär ja minut liitettiin jaloon sukuun ilman omia ansioitani. Mutta matka Taivaan Isän syliin oli pitkä. Luulin, että Jumala olisi samanlainen kuin oma isäni: kova, etäinen ja ankara.
Isäni oli huutolaispoika, joka myytiin kahteen eri isäntäperheeseen. Pieni poika joutui kestämään enemmän kuin jaksoi kantaa, kun menetti yhteyden omiin vanhempiinsa ja veljiinsä. Siitä syntyi syvä tunne hylkäämisestä, eriarvoisuudesta ja osattomuudesta. Kun hän ei kokenut kelpaavansa muille sellaisena kuin oli, eivät muutkaan yltäneet hänen odotustensa tasolle. Isä vaati aina täydellistä suoritusta kaikesta, mitä tein, mutta en ollut kympin tyttö, vaikka kuinka yritin. Kun elämääni tuli vaikea kriisi, isä ei osannut lohduttaa, vaan moitti. Se oli viimeinen pisara. Ajattelin, että on helpompi elää ilman isää kuin anoa häneltä kiintymystä.
Raamattu kertoo, että Jumala on armahtava isä, joka ei hylkää, vaikka omat vanhemmatkin sen tekisivät. Kun ymmärsin, että Taivaan Isälle kelpaisin aina sellaisena kuin olen, isättömyyden kokemukseni alkoi parantua. Tietoisuus siitä, että olisin rakas myös epäonnistuneena, korjasi identiteettiäni ja itsetuntoani. Jumalan rakkauden varassa uskalsin kohdata elämäni sellaisena kuin se oli.
"Kun ymmärsin, että Taivaan Isälle kelpaisin aina sellaisena kuin olen, isättömyyden kokemukseni alkoi parantua."
Kaikki ei jäänyt tähän. Tietämättäni Jumala teki työtään myös isäni sydämessä. Kun tapasimme vuosien jälkeen, isä pyysi minulta anteeksi: "En pitänyt sinua tarpeeksi sylissäni, kun olit lapsi." Sitten hän totesi kyyneleet silmissään: "Minna, sinä olet kaunis!" Kun olin isän silmissä kaunis, kelpasin kenelle vain, myös itselleni.
Lapsuudenperheessäni vaiettiin suvun vaikeista vaiheista. Kun niistä ei puhuttu, niitä ei ollut olemassa. Kun omassa elämässäni koitti aika, jolloin minun oli pakko puhua asioista suoraan, myös isäni sydän avautui. Hän kertoi minulle omasta menneisyydestään ja omista haavoistaan.
Kun kuulin, mitä isä oli kokenut, tavoitin jotakin siitä, millaista oli ollut kasvaa mieheksi ilman oman isän mallia. Siksi hän halusi korvata sen, mitä vaille olin jäänyt lapsena. Tämä "uusi" isä ilmaisi minulle rakkauttaan sanoin ja teoin viimeisinä vuosinaan jokaisessa kohtaamisessamme. Isä kuoli muutama vuosi sitten. Nyt hän on viimein kotona.
Ihmiset yrittävät tehdä parhaansa sillä, mitä heillä on. Jos oma perusturvallisuus on särkynyt, saattaa rikkoa toista silloinkin, kun tahtoisi rakastaa. Hyvätkin isät epäonnistuvat: he eivät aina huomaa lastensa tuen tarvetta tai osaa kannustaa riittävästi. Sellaisina hetkinä voi kertoa kaiken kipunsa Jumalalle. Hän osaa korjata sen, mikä on mennyt rikki.
Ja sinulle, isä, joka nyt luet tätä kirjoitusta: sinun rakkautesi kannattelee lasta ja rakentaa perusturvaa sekä itseluottamusta. Kun teet virheitä, lapsikin voi olla keskeneräinen. Pyydä ja anna anteeksi. Se on todellinen miehen ja isän mitta. Jumala tukee sinua isyytesi matkalla. Olet rakastettu ja arvostettu – kiitos! Hyvää isänpäivää!
Kirjoittaja: Minna Rissanen.
Minna Rissanen toimii Porvoon Kotikirkossa palvellen monipuolisesti Raamatun opetuksessa, musiikissa ja naistyössä. Hän on kirjoittanut elämäntarinansa kirjaan Sieluani et saa, jossa hän kertoo uskosta, toipumisesta ja Jumalan rakkauden eheyttävästä voimasta. Minna on lämmin ja rohkaiseva puhuja, joka haluaa välittää toivoa ja Jumalan armoa kaikille elämänvaiheissa oleville ihmisille.