Elämän helminauha ja monikulttuurisuuden siunaus

Kun saavuttaa eläkeiän, katse kääntyy ajoittain siihen, mitä vuosikymmenten aikana on tapahtunut. Laskin hiljattain, montako päivää elämääni on kertynyt: 25 366. Jos eletyt päivät laittaisi helminauhaksi siten, että kukin helmi olisi sentin paksuinen, nauhasta tulisi yli 253 metriä pitkä.

Yksi iloinen asia omassa helminauhassani on se, että olen saanut tutustua ihmisiin eri kulttuureista Suomessa ja Lähi-idässä.

Viimeksi toimimme puolisoni Heinin kanssa Irakin Kurdistanissa. Siellä suurin osa ihmisistä on kurdeja, mutta alueella elää myös kaldealaisia ja muita kristittyjä sekä omaa uskontoaan harjoittavia jesidejä ja kakaiyhteisö.

Arabiankielinen helluntaiseurakunta, jossa olimme mukana, koostui pääasiassa kaldealaisista kristityistä, mutta mukana oli myös pakolaisina tulleita arabikristittyjä Syyriasta. Sydämeni alkoi sykkiä erityisesti jesideille, joiden parissa seurakunnalla oli muun muassa lasten toimintatila ja keskus traumatisoituneille naisille. Jesidit joutuivat pakenemaan kylistään ISISin hyökätessä ja asettumaan pakolaisleireille.

Eri kulttuurien rinnalla kulkeminen on mielenkiintoista ja rikastuttavaa. Meille kulttuurien moninaisuus alkoi avautua Suomessa yli 30 vuotta sitten. Tutustuimme yhteen romaniperheeseen ja sen jälkeen moniin Etelä-Irakista paenneisiin arabiperheisiin Tampereen seudulla.

Sittemmin muutimme seurakuntien ja Fidan lähettäminä Jordaniaan, jossa toimimme Irakin pakolaisten auttamistyössä kahdeksan vuotta. Aluksi opiskelimme arabiaa, mistä oli myöhemmin suuri apu.

Kun menee uuteen kulttuuriin, kokee ensin niin sanotun kuherruskuukauden: kaikki uusi näyttää mielenkiintoiselta ja innostavalta. Kun oleskelu jatkuu muutamia kuukausia, alkavat myös ärsyttävät piirteet hahmottua ja seuraa pettymys. Tästä pääsee eteenpäin, kun oppii näkemään sekä myönteiset että kielteiset piirteet, jolloin moninaisuus kääntyy rikkaudeksi.

Erilainen kulttuuri on kuin peili, jota vasten näkee, miten oma taustani on muovannut minua sellaiseksi kuin nyt olen. Omilla valinnoilla ja Jumalan kasvattavalla armolla on tässä toki suuri osuus.

Eri kulttuurien parissa eläminen on tuonut minulle paljon elämää rikastuttavia mausteita – eikä kyse ole vain siitä, että Heini laittaa usein Lähi-idän ruokia. Kun on vuosia iloinnut auringosta ja lämmöstä, suomalainen ilmasto ja mielenmaisema ovat toisinaan tuntuneet turhan harmaita.

Kun muutimme Irakista Porvooseen, iloitsimme kaupungin kaksikielisyydestä, jossa on ripaus monikulttuurisuutta. Kotikirkon ilmapiiri on yllättänyt tuoreudellaan ja uudistushalukkuudellaan. Myös monikulttuurisuus on seurakunnassa läsnä muun muassa romanien ja ukrainalaisten kanssamatkaajien myötä.

Monikulttuurinen Suomi ja Porvoo haastavat seurakuntaa kohtaamaan erilaisuutta sekä seurakunnan sisällä että kaupungin asukkaiden keskuudessa. Tämä voi olla askel kohti seurakunnan alkuperäistä olemusta "kaikkien kansojen rukoushuoneena".

Erilaisuutta vasten myös seurakuntayhteisö voi tarkastella tottumuksiaan ja arvioida, ovatko ne seurakunnan ihannekulttuurin – Jumalan valtakunnan – arvojen mukaisia. Jos ja kun näin on, siellä kunnioitetaan, kuunnellaan ja palvellaan kaikkia yhdenvertaisesti kulttuuriset ja etniset rajat ylittäen.

Niin teki myös Jeesus. Jeesuksen elämää tarkasti dokumentoinut Luukas kuvaa seitsemännestä luvusta lähtien, kuinka Hän paransi roomalaisen sadanpäämiehen palvelijan ja kohtasi monia muitakin ei-juutalaisia. Jeesus ylitti etniset, uskonnolliset ja sosiaaliset rajat ja kertoi teoillaan ja puheillaan hyvät uutiset Jumalan valtakunnasta erityisesti niille, joita muut eivät arvostaneet.

Yhteiskunnassa asenteet ovat koventuneet maahan tulleita kohtaan, eivätkä ne ole aina myönteisiä kantasuomalaisiakaan kohtaan, jos joku poikkeaa tavanomaisesta. Seurakunta voi näyttää mallia rakastavasta yhteydestä, johon voi tulla pelkäämättä torjuntaa oman taustansa vuoksi. Niinpä: tervetuloa yhteyteen erilaisuudessa.

Kirjoittaja: Jorma Kuitunen

Jorma entinen yliopistotutkija, joka on toiminut seurakuntien ja Fidan lähettämänä Lähi-idässä n. 12 vuotta irakilaisten diakonisessa auttamistyössä. Monikulttuurisuusasiantuntijana ja teologina häntä innostaa vapaaehtoistyö sen hyväksi, että seurakunnat tiedostavat monikulttuurisuuden mahdollisuutena ja löytävät alkuseurakunnan oppimaa yhteyttä eri kulttuurien kristittyjen välille. Jorma osallistuu Helluntaikirkon Valloittava yhteys -pilottihankkeeseen, jossa kehitetään seurakunnille opasta kulttuurienvälisen yhteyden vahvistamiseen.